Olen neuroottinen kynsien pureskelija. Nirhin kynteni, kynsinauhani ja erittäin pahassa paikassa puolet sormien päistä. Pureskelua en aina edes huomaa ennen kuin kirpaisee. Juhliin lähtiessä liimailen irtokynsiä, jotka illan mittaan ripsahtelevat irti ja kynnen pintaan jää paksu liimamönjä.
Nyt alkaa uusi kynsielämä. Tänä kesänä en tunge käsiäni pöydän alle vaan naputtelen pöydän pintaa helmiäishehkuisilla kynsillä. KauneusStudion Sanna aloitti työn tyhjästä, kuten kuvasta näkyy. Ehdottelin ranskalaista manikyyriä, mutta Sanna hymähti, ettei noista sellaisia heti saa, kun kynnen kärki on melkein kynsinauhassa kiinni.
Pitää vielä kasvatella, mutta hienot ovat jo nyt! Sanna aloitti Shellac-geelikynsilakkauksen pienellä manikyyrillä. Hän siisti kynsinauhat ja viilasi vähäiset kynteni. Sitten alusgeeli, kaksi lakkausta ja päälysgeeli. Jokainen kerros kovetettiin ultraviolettilaitteessa.Väriksi lukuisista vaihtoehdoista valitsin hennon vaaleanpunaisen helmiäisen, koska se näyttää kesäiseltä.
Shellac ei allergisoi eikä omien kynsien päälle tule muuta kuin lakkakerrokset. Kynnet saavat kasvaa rauhassa. Ne eivät lohkeile, lakkaus kestää hyvin eikä paksun kynnen järsiminen onnistu havahtumatta.
Olen perannut pesuvadillisen ahvenia, kynsinyt, uinut, tiskannut ja kuopsuttanut kukkapenkkiä uusilla helmiäiskynsilläni vastoin ohjeita ilman hanskoja. Ei lohkeaman lohkeamaa ja edelleen on pinnassa kaunis kiilto. Tunnustan ihan vähän repineeni kynsien vierustoja pikku tunnekuohussa, mutta rasvasin kädet illalla hyvin ja mielen tyynnyttyä kynsinauhat jäivät rauhaan. Parin viikon päästä Sanna tekee uuden manikyyrin ja lakkauksen. Silloin saattaa olla saumat jo ranskalaiseen.
Tarja Lakka
